Naiset I
Lähellä on
kaukana Yhtä varma kuin kevääntulo on Sykkin naisten 1-divisioonan
karsinta. Nyt toisena keväänä peräkkäin Sykkin naiset jäivät ratkaisevassa
karsintaturnauksessa ristiinpeluun ja keskinäisten otteluiden korieron
vuoksi nieleskelemään kyynelten karvasta makua. Joukkueen hieno
kausi (vain yksi tappio) päättyi liian julmasti. urheilu opettaa
suhtautumaan menestyksiin ja vastoinkäymisiin. Joskus vaan tuntuu
että urheilu koettelee vähän liikaa. Naiset pääsivät valmistautumaan
kauteen vasta elokuun puolesta välistä - aikaan, jolloin muut alkoivat
pelata ensimmäisiä pelejään. Joukkue kuroi myöhäisen aloituksen
kovalla työllä kiinni. Yksittäisen pelaajan harjoitusmäärä kuukaudessa
vastaa hyvin mestaruussarjan vaatimuksia. Tehoissa on vielä paljon
parantamisen varaa. Syksyn pelit olivat uusien asioiden opettelua
keväällä joukkue ei hävinnyt yhtään sarjaottelua, mikä varmisti
lohkovoiton ja karsinnat kotiin. Ensimmäiset karsinnat tytöt voittivat
puhtaasti esittäen kauden parasta peliään. Toisessa karsinnassa
oli jo paineita. Kymmenen ottelun voittoputki katkesi kauden viimeisen
ottelun heikon puolustuspelin takia. Joukkue on kehityskykyinen.
Maajoukkuetason valmennuksessa ovat olleet Kira Rajala ja Liisa
Kotilainen. Irina Haltsonen on sinne nousemassa. Ensi kaudeksi tarvitaan
lisää pituutta ja pelinjohtoa. Seuran omista junioreista löytyy
hyvää täydennystä. Tytöt on vaan saatava kokemaan naisten joukkueessa
pelaaminen haasteelliseksi. Ehjä kesäharjoittelu, hyvä pelaajamateriaali
ja seuran tuki niin kolmas kevätkarsinta tuo ansaitun tuloksen.

Takana vas: Liisa Kotilainen, Paula Aito, Riitta
Ahlström, Tesmi Mäkinen, Kira Rajala, Irina Haltsonen, Maarit Karppinen.
Edessä vas: Kaisa Pyhälä, Hanna Viita, Satu Jyrkönen, Elissa Niskanen,
Tapani Karppinen (valm.).
Kuvasta puutfuu: Nina Lampinen.
[Prev] [Next]
[Index]
|