Poikien Biddy Basket Turnaus Wichitassa, USA:ssa 1.4.-6.4.1995

Torstai 30.3.1995
Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaan lentokentältä noin kello 14. Lensimme ensin Finnairin koneella New Yorkiin. Lento kesti noin 8 tuntia ja aikaa kulutimme videoita katsellen, musiikkia kuunnellen ja korttia pelaten. New Yorkissa aikaero Suomeen verrattuna oli 7 tuntia, joten "aikaa oli kulunut vain 1 tunti". New Yorkissa vaihdoimme konetta ja jatkoimme matkaa parin tunnin odottelun jälkeen. Lento Saint Lousiin kesti noin 3 tuntia, ja kelloja siirrettiin taas, mutta vain 1 tunti taaksepäin. Saint Lousista jatkoimme taas uudella koneella ja 1,5 tunnin kuluttua olimme vihdoin Wichitassa; määränpäässämme. Kello oli silloin noin 12 sikäläistä aikaa ja olimme valvoneet koko vuorokauden, joten olimme kaikki väsyneitä. Kentällä meitä vastassa olivat kaikkien perheet ja kaikki lähtivätkin perheineen suoraan koteihinsa nukkumaan. Jokaiseen perheeseen majoit tuli 2 pelaajaa ja minä sain kumppanikseni honkalaisen Tuomo Kermisen.

Perjantai 31.3.
Aamulla saimme pyynnöstämme aamupalaksi tavallista kaurapuuroa, johon oli kyllä sekoitettu muutama ruokalusikallinen (!) sokeria ja kanelia amerikkalaiseen tapaan. Sen jälkeen ohjelmassa oli harjoitukset, josta lähdimme suoraan Sports World -nimiseen huvipuistoon, jossa pelailimme minigolfia ja ajelimme mikroautoilla. Puistossa suoritettiin myös kaikkien joukkueiden mittaukset. Turnauksen pituusrajana oli 171 cm, ja Suomen 24 pojan joukosta 3 oli liian pitkiä, joten heidän osaltaan pelit olivat ohi. Minä ja Tuomo, jonka kanssa asuin, jouduimme päivällä vaihtamaan perhettä, koska perheemme äidiltä oli jalka mennyt poikki ja hän joutui lähtemään sairaalaan leikkaukseen. Minua ja Tuomoa vaihto ei haitannut, uusi perhe oli jopa mukavampi kuin edellinen. Perheessä oli 12 vuotias poika, joka osallistui itsekin turnaukseen Wichita West Allstars -nimisessä joukkueessa. Poika eli Richard Chavez, Tuomo ja minä pelasimme päivittäin korista perheen pihalla olevaan koriin. Illalla menimme vielä turnauksen avajaisiin, jotka pidettiin juuri avatussa koripallohallissa, jossa oli 8 koripallokenttää vierekkäin.

Lauantai 1.4.
Suomen 24 pojan miehistö oli jaettu kahteen joukkueeseen, Suomeen ja Sisuun. Minä pelasin Sisussa. Kummallakin joukkueella oli tänään peli; joten kaikki pääsivät tositoimiin. Suomen ottelu oli ensin. Heidän vastustajansa oli La Rose Allstars -joukkue Los Angelesista. Suomi hoiti ottelun mallikkaasti ja he voittivat ottelun 6 pisteellä. Meidän pelimme oli illalla ja vastustajamme oli joku joukkue Puerto Ricosta, en muista nimeä, mutta tappio tuli kuitenkin

Sunnuntai 2.4.
Tänään joukkueellamme oli jälleen peli. Vastustajamme oli sama kuin Suomella eilen eli Larose Allstars. Hävisimme jälleen, joten nyt jouduimme väistämättä alempaan loppusarjaan. Se oli . pelaajille aikamoinen pettymys, mutta valmentajat osasivat odottaa sitä edellisvuoden esitysten perusteella. Illalla minä ja Tuomo menimme perheemme kanssa ostoksille suureen ostoskeskukseen. Ostin sieltä koriskengät, mikä oli järkevää niiden halpuuden vuoksi.

Maanantai 3.4.
Tänään meillä ei ollut ottelua, joten vietimme ( minä ja Tuomo) päivän yhdessä perheemme kanssa. Kävimme keilaamassa ja tutustumassa sotalentokonetehtaaseen, jonka työtekijä perheemme isä oli.

Tiistai 4.4.
Tänään meillä oli ottelu Suomen toista joukkuetta vastaan, joka oli myös pettymyksekseen tippunut alempaan loppusarjaan. Ottelu oli tasainen, mutta Suomi (vastustajamme) sai heitot paljon paremmin sisään; joten tappio tuli taas. Loppupäivän minä ja Tuomo katselimme muiden otteluita ja pelasimme korista perhettämme vastaan heidän pihallansa. (Huom! Ei ollut mitenkään harvinaista, että omassa pihassa oli kori. Päinvastoin, melkein jokaisessa pihassa oli sellainen.)

Keskiviikko 5.4.
Tänään meillä oli viimeinen ottelumme varsinaisessa turnauksessa. Vastuksemme tuli Kansas Citystä. Vastustajamme pelasivat kolme jaksoa huonosti ja voitto näyttikin jo melkein varmalta, kun pohdimme ennen viimeistä erää yli kymmenellä pisteellä, mutta viimeisellä neljänneksellä kansasilaiset rupesivat viskomaan kolmosia mistä milloinkin. Vaikka yritimme kaikkemme pyristellä vastaan vei Kansas City voiton, harmittavasti kahdellä pisteellä.

Torstai 6.4.
Oli jälleen vuorossa otteluton päivä. Tämän päivän minä ja Tuomo vietimme perheemme kanssa eläintarhassa ja minigolfia pelaten. Tänä iltana pelattiin turnauksen finaali; jota en päässyt katsomaan, koska perheemme halusi mennä katsomaan erään tuttavan baseball-peliä, ja minä lähdin mukaan. Finaalissa voiton otti JRPD Westbank Lousianasta.

Perjantai 7.4.
Oli viimeinen päivä ja lähdimme koko 24 hengen ryhmäostoksille. Ostin tavaratalosta vielä muutamia vaatteita ja tuliaisia. Illalla meillä oli harjoitusottelu, jonka voitimme vakuuttavasti noin 20 pisteellä!

Lauantai 8.4. Aamulla jouduimme heräämään jo noin kello 4 ja lähdimme lentokentälle. Paluu tapahtui samaa reittiä ja matkan tylsin kohtaus sattui New Yorkin lentokentällä, kun jouduimme odottelemaan 7,5 tuntia konetta Helsinkiin. Perillä Suomessa olimme noin kello 9 Suomen aikaa.

Antti Lepistö

[Prev] [Next] [Index]